Kun vaimoni ehdotti, että kokeilemme Growfitin palvelua joskus vuoden 2023 syksyllä, ajattelin että ainahan sitä voi kokeilla uusia juttuja. Ruoanlaitto ei kiinnosta oikein meitä kumpaakaan ja ajatus tuntui hyvältä keinolta helpottaa arkea. Tilasimme molemmille 2000 kalorin ohjelman kokeiluun viikoksi. Muistan, että ruoan määrä tuntui todella isolta ja ajatus, että syödään oikeita aterioita moneen kertaan päivässä, tosi vieraalta tällaiselle kuin minä, joka on tottunut syömään korkeintaan kaksi lämmintä ruokaa per päivä. Mutta eihän sitä ruokaa halunnut poiskaan heittää, niin aloimme kiltisti syömään aterioitamme.
Seuraavaksi hämmensi suolan vähyys ruoassa. Mietimme hetken pitäisikö sitä vaan lisätä itse ruokaan, mutta tulimme sitten siihen tulokseen, että kaikkialla kerrotaan koko ajan, miten epäterveellistä suola on, niin pitäisi ehkä vaan nyt syödä näin ja katsoa sitten, miltä se alkaa tuntumaan. Uutta oli myös varsin tuhdit aamiaiset, joihin en ollut tottunut. Ensimmäisinä aamuina mietin, että saanko ne alas, mutta söin kuitenkin.
Kokeilun aikana miellytti kaiken helppous, kun ei tarvinnut miettiä, että mitä sitä nyt söisi, vaan nappasi vaan laatikon jääkaapista ja heitti mikroon. Positiivista oli myös vaihtelevuus, koska ei meillä jaksettu ihan hirveän monenlaisia ruokia valmistella aiemmin ja nämä olivat kaikki erilaisia kuin mihin olimme tottuneet. Päätimme ottaa neljäksi viikoksi jatkon ja jatkaa testaamista.
Parin viikon päästä huomasimme, että elimistö alkoi tottumaan ruokamäärään ja suolan vähäisyyteen eikä sitä enää tullut ajatelleeksikaan. Vähitellen viikonlopun ruokailut alkoivat myös muuttumaan ihan itsekseen rasvaisista ja suolaisista take away ruoista ihan tavalliseen terveelliseen kotiruokaan, joka tuntui mukavammalta ja aiheutti huomattavasti vähemmän oireita vatsassa ja suolistossakin. Tajusimme, että terveellisesti syöminen voi oikeasti olla miellyttävää eikä ikävää ja kaikesta luopumista.
Alkuaikoina mietin myös sitä, onko meillä oikeasti varaa tällaiseen syömiseen. Totta kai muut ruokaostokset jäivät tosi vähäisiksi nyt, kun arkipäivien ruokailut oli järjestetty tätä kautta. Mietin, että ehkä ennen kauppalaskut jäivät halvemmiksi, mutta toisaalta tuli syötyä myös vähän kaikenlaista ylimääräistä, kun varsinaiset ateriat olivat vähäisempiä. Päätin, että tässä tilanteessa investoimme terveyteemme sen erotuksen verran ainakin toistaiseksi.
Kuukaudet kuluivat ja aloin innostua liikunnan lisäämisestä, kun vaimokin alkoi sitä lisäämään. Hän tavoitteli painonpudotusta, minulla ei ylipainoa juurikaan ole koskaan ollut, mutta jotenkin vaan alkoi tuntua että energiaa on aiempaa enemmän tehdä asioita. Vähitellen huomasin, että nälkä, joka oli loistanut poissaolollaan ensimmäiset kuukaudet, alkoi ilmaantua päiviin. Vaimo ehdotti, että kun olen kuitenkin iso mies, niin ehkä minun kannattaisi vaihtaa 2500 kalorin ohjelmaan sen sijaan, että napostelen kaikenlaista tuon 2000 kalorin aterioiden päälle, kun ne eivät enää riittäneet minulle kulutuksen lisäämisen myötä.
Ensin taas sama efekti – en mä jaksa kaikkea tätä syödä! Mutta se tasoittui äkkiä ja niinhän siinä kävi, että ylimääräinen napostelu katosi taas. Meillä töissä palattiin jossain välissä enemmän lähityöskentelyyn niin heitin laatikoita vaan mukaan reppuun ja lämmittelin niitä toimistolla. Ennen korona-aikoja olimme toimistolla joka päivä ja minäkin kävin aina lounasravintolassa lounaalla. Nyt siihen ei tuntunut olevan oikein mitään järkevää syytä. Joskus saatan vieläkin käydä vaihtelun vuoksi, mutta syön sitten jäljelle jäävän aterian lauantaina, niin ei tarvitse silloinkaan miettiä kokkaamista tai tilaamista heti kärkeen. Myös landella käydessä pakkasin aina rasioita mukaan, niin ei tarvinnut sielläkään murehtia syömisten hankkimisia tai kokata alkeellisilla välineillä. Aiemmin kun lähdin sinne, oli pakko käydä aina kaupassa hakemassa jotain einesaterioita, kun ei kokkaaminen niillä välineillä tuntunut mitenkään houkuttelevalta ja kaiken huipuksi tiskaamiseenkin on aika heikot olosuhteet. Nyt tämäkin on paljon helpompaa ja silti kokee syövänsä terveellistä kotiruokaa eikä jauhoja ja teurasjätettä.
Muutaman kuukauden kuluttua mietin, että noinkohan paino on pudonnut, kun vaatteet löystyvät ja hyppäsin pitkästä aikaa vaakaan. Aikamoinen yllätys oli, että paino oli pudonnut lopulta jo 7 kiloa. Ja lihakset olivat urheilun myötä samalla kasvaneet myös. Tervetullut muutos kerta kaikkiaan.
Vaimo jatkoi 2000 kalorin ohjelmalla ja sai painoaan putoamaan mukavasti. Hän pääsi eroon kalliista lääkityksestä, koska painon putoaminen auttoi sairauden hoidossa merkittävästi. Samalla huomasimme, ettei hän ollut sairastellutkaan yhtään kuten ennen. Lopulta hän alkoi laskemaan, että vuoden aikana säästöä oli kertynyt lääkkeistä ja lääkärissä käynneistä niin paljon, että ne riittivät kattamaan helposti jo sen, mitä olimme ehkä entisaikojen ruokakauppalaskuihimme nähden nyt pistäneet enemmän rahaa ruoan ostamiseen.
Jatkamme samalla tiellä edelleen, kun emme vieläkään ole innostuneet itse kokkaamisesta ja tämä on toiminut meidän perheessä näin hienosti. Elämme terveellistä elämää ja voimme huomattavasti aiempaa paremmin, siihen on kannattanut todellakin investoida!
